Joulunaika Assamissa leppoisissa merkeissä

Seuraavat pari päivää menikin suht leppoisissa merkeissä Himanin kotiseuduilla. Nautittiin varovaisesti auringosta ja ihmeteltiin pihapiirin apinoita.

Jos sattuu käymään niin hassusti, että apina kävelee taloon sisälle, niin kannattaa ottaa ihan iisisti. Himan valisti meitä länsimaalaisia, että jos apinaa vastaan erehtyy käyttämään väkivaltaa, olet kusessa. Apinat ovat nimittäin niin ovelia epeleitä, että he saattavat liittoutua porukalla heitä kaltoin kohdellutta taloutta vastaan. On aivan mahdollista, että pihapiirin apinat “kiroavat” talon ja vainoavat sen asukkeja viikkojen ajan. Tämä on oikeasti vaarallista, sillä vihaiset apinat saattavat hyökkäillä ihmisten kimppuun ja apinan purema on hengenvaarallinen.

Tezpurin kaupungissa on myös nähty villinorsuja, sillä monsuuniaikaan Kazirangan kansallispuistossa vedet kohoavat sen verran, että villit elukat lähtevät talsimaan paremmille seuduille.

Ensimmäisten päivien hektisen aikataulun jälkeen otimme pari päivää iisisti. Pyykit saatiin pestyä ja hiukset siistittyä.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Jouluaatto!

… Oli erilainen.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

3. päivä Assamissa, Kaziranga-kansallispuistoon

23. päivä joulukuuta lähdimme reissuun kohti Kazirangan kansallispuistoa.

Illalla mestoilla odotti yllärijuhlat.

Himanin yliopisto-opiskeluista oli päässyt vierähtämään 15-vuotta, joten nyt oli korkea aika tavata vanhoja tuttuja. Kyseessä oli siis miesten (paikalla ei ollut yhtäkään naista) ensimmäinen luokkakokous, ja osa kavereista näki toisiaan ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen. Koulukaverit kokoontuivat nuotion ympärille, ja tarjolla oli rajattomasti ruokaa, juomaa, tupakkia, musiikki-instrumentteja ja kaikkea mahdollista, mitä assamilaiseen ilonpitoon kuuluu.

Kaverit olivat suorastaan nolostuttavan vieraanvaraisia. “Are you enjoying?” “Do you need something?” -kysymyksiin sai vastailla yhtä mittaa. Kaikki tuntuivat olevan ylpeitä assamilaisuudestaan, muualla Intiassa ihmiset ovat kuulemma erilaisia, eivät laisinkaan luotettavia, vieraanvaraisuudesta puhumattakaan.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

2. päivä Assamissa, teefarmille

Aamulla otettiin suunta kohti teefarmia. Teen viljelyalue oli intialaisittain suht pieni – 570 hehtaaria. Assamissa on 57 vastaavaa tilusta. Farmin pomo veti oikein hyvän perehdytyksen teelehtien valikoimiseen ja poimimiseen ja näytti meille tiluksia. Kävimme myös tehtaalla ja saimme noin kilon kokoiset paketit Assamin teetä mukaamme. Vierailu meni vieraanvaraisuuden piikkiin.

Illalla lähdettiin vielä ulos äijäporukalla Himanin kaverin baariin Martinin ja Himanin kamujen kanssa. Takaisin kotiin tullessa Himan halusi sytyttää kokon pihalle yöllä banaanipuun lehdistä. Touhukkaan kokon keräämisen jälkeen pettymys oli suuri, kun kokkoa ei saatu yökasteesta johtuen syttymään. Tämä luultavasti pelasti Himanin avioerolta.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Ensimmäinen päivä Assamissa

Aamukohmelossa seurueemme nautti makeita kuutioita, neliöitä, kolmioita ja pallukoita aamupalaksi. Kyseessä oli intialaisia makeisia, joita perhe saattaa nauttia heti herättyään ennen aamutoimia. Suihku. Vuorossa toinen aamupala, eli riisiä, chapatia (intialainen leipä), dalia (linssimössö) ja kukkakaaliperunacurrya.

Patsastelua pihapiirissä ja varovaista auringonottoa. Iltapäivällä otimme riksat ja lähdimme markkinoille.

Tehtiin muun muassa flip flop hankintoja ja syötiin ulkona. Illalla läksimme Himanin kaverin omistamaan baariin, joka olikin aika mielenkiintoinen kokemus, sillä naisilta oli baariin pääsy kielletty. Koko paikka hiljeni ja jokainen pää kääntyi tuijottamaan meitä kun saavuimme paikalle. Meidät ohjattiin yksityiseen huoneeseen, jonne tarjoiltiin mahtavia ruokia ja palan painikkeeksi ruokajuomana tarjoiltiin oletusarvoisesti Kingfishter strong ja Haywards 5000 (molemmat 8%) jättimäisissä 0,65 pulloissa.

Kotiin tullessa Himan järkkäsi vierailun Assamin kuuluisille teeplantaaseille. Asiaa ei haitannut, että plantaasin pomo oli Himanin vanha koulukaveri. Ja eikun unille.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Delhistä Assamiin ja säätöä univelkaisena zombina

Guwahatin lentokentällä ystäväni Himan oli vastassa ja tapasin muun seurueen, Himanin vaimon Melindan ja heidän ystävänsä, Michan, Martinin ja Anian.

Ulkona sää oli aurinkoinen. Jopa lentokentän läheisyydessä taapersi elukoita – lehmiä, koiria ja kissoja. Ilmassa oli käsittämättömän pahan hajuinen katku ja luulin jo että lähistöllä palaa jokin rakennus. Roskakasahan se siellä vaan paloi ja näissä kasoissa on usein muovia ja kumia. Maan tapa.

Himan hommasi tunnin kestävien selvittelyjen jälkeen jeeppikyydin, jolla lähdettiin sitten huristelemaan Tezpuriin sairaalaan Himanin äidin luo, sillä hänen terveytensä oli heikentynyt viimeaikoina.

Matka kesti kolmisen tuntia. Intian liikenne on maailman vaarallisimpia ja hulluimpia ja vaatii oman aikansa tottua jatkuvaan tööttien kakofoniaan. Autot on pääosin vanhoja. Intiassa rekat on hauskan näköisiä ja kuuloisia, töötin painallus päästää yleensä jonkinlaisen veikeän fanfaarin tai nopean melodian. Yleensä rekkojen perässä lukee blow horn – ja sen paikalliset todellakin osaavat. Riksat ja erilaiset moottoriajoneuvot viuhuu edesta ja takaa. Liikennesääntöjä ei vissiin ole. En ole nähnyt kenenkään käyttävän turvavyötä ja vain harva motoristi suojaa päätään.

Kuskimme ajoi kuin Juha Kankkunen, erona vaan että täällä rallia ajetaan keskellä riksoja, henkilöautoja, busseja, rekkoja, lehmiä, kulkukoiria ja kaikkea mahdollista mitä vaan voi keksiä. Ohitukset (joita tehdään mahdollisimman usein) hoidetaan niin, että laitetaan töötti pohjaan ja sitten vaihdetaan kaistaa, riippumatta siitä tuleeko sieltä autoa vastaan vai ei. Jos tulee, niin sitten luvassa on äkillinen väistöliike juuri ennen törmäystä ja välillä vastaantuleva auto joutuu jarruttamaan ja ajamaan penkan puolelle. Ei niin yllättävästi näimme onnettomuuden jälkiselvittelyjä paluumatkalla. Mopoukko oli ottanut auton kanssa osumaa. Maassa oli verta ja ukon jalat eivät kantaneet.

Lopulta 10 aikaan illalla saavuttiin viimein Himanin kotiin. Illallisen jälkeen latasin palloon ruhtinaalliset 12h yöunet.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Hektinen laskeutuminen Intiaan

No niin, asiaan!

I

Lentokone Intiaan (menopaluu 600 EUR Finnair) lähti joulun aikaan 19.12. iltamyöhäsellä. Lento myöhästyi rankan lumisateen takia puolitoista tuntia.

Delhin lentokentällä sain ruumasta rinkan yhdeksältä, ja jatkolento Assamiin Guwahatiin oli aikaistettu 20 minuutilla, joten minulla oli noin puolitoista tuntia aikaa löytää oikeaan terminaaliin jatkolennolle. Kiire!

Lentokentällä osa porukasta opasti lentokentän toiseen kerrokseen, osa taas kehotti ottamaan taksin 10 kilometrin päähän toiseen terminaaliin. Lentokentällä puolen tunnin poukkoilun jälkeen kävi ilmi, että GoAirin lennot lähtevät todellakin toisesta terminaalista, jonne pitää ottaa taksi. Paniikki!

Tässä vaiheessa eräs paikallinen tyyppi huomasi että pyörin ja poukkoilen ympäriinsä kyytiä etsien. Kaveri lupasi hoitaa kyydin terminaaliin. Hinnan selvittyä (2000r = 50e) hyppäsin samoin tein taksista ulos kyrpiintyneenä ensimmäisestä huijausyrityksestä ja löysin tieni lentokentän minibussiin, joka oli menossa oikeaan terminaaliin. No sittenpä kävi ilmi, että kyseinen bussi ei lähdekään liikkeelle vielä puoleen tuntiin. Hiki!

Onneksi nuori intialainen pariskunta oli myöskin matkalla sisämaan terminaaliin, joten päätettiin ottaa yhteinen pre-paid taksi kentälle. Taksi maksoi yhteensä 170 rupiaa (3 euroa). Matkalla terminaaliin miekkosen kanssa jutellessani kävi ilmi, että kaveri oli ollut Tampereella vaihto-oppilaana muutama vuosi sitten. Kiitos ja terve!

Kerkesin viime tingassa Guwahatin check iniin ja jatkolennolle. Hektistä, tämä reissaaminen, sanoi suomalainen viikon univelassa ja pahimmasta paniikista toivuttuaan.

Posted in Uncategorized | Leave a comment