Ympyrä sulkeutuu Delhiin

Delhin junan lähtöhetkellä oli aika fiilistellä Intian kokemuksia.

Lämpöä, aurinkoa, elukoita, ihmisvilinää, hindukulttuuria, yleistä kaaosta, kauppamiehiä, iloisia lapsia, värejä, hajuja, makuja, vieraanvaraisuutta, uusia ystäviä… Ja aseman kattorakenteissa kiipeileviä apinoita.

Delhissä viimeinen päivä oli odotuksien mukaisesti aika kaaottinen. Tarkoituksena oli hommata reippaasti tuliaisia kotosuomeen, mutta eihän sitä sitten ehtinyt, kun vierailuni Suomen Finpro -toimistolle venähti kummasti. Delhi on yllättävän laaja alue ja pyöräriksakuskit olivat vakuutteluista huolimatta totaalisen pihalla, missä suurlähetystöalue sijaitsee. Oma vikani… Kuinka usein pyöräriksakuski saa toimeksiannon polkaista suurlähetystöön?

Palatessani kahvittelemasta suomalaisten kanssa, onnistuin menemään Delhin upouuteen metroon pahimpaan ruuhka-aikaan. Yritykseksihän se jäi, sillä jonoa oli ennen metron saapumista jokunen viisi metriä. Kun metro saapui, jengi otti vauhtia ja koitti rynniä sisään. Samanaikaisesti vaunusta puski jengiä ulos. Jopa paikalliset delhiläiset naureskelivat tilanteen absurdiuudelle, joka on kuitenkin täällä arkipäivää.

Viimehetken ostosten tekeminen jäi kakkoseksi hyvästelyhommissa ja fiilistellessä Intian viimeistä chai-hetkeä, joten iltayhdeksän aikaan tuli kiire hommata kengät. Kolmannen kenkäkojun suljettua onnistuin kalastamaan jostain 2 euroa maksavat kenkulit, jotta varpaat eivät jäätyisi Helsingin lentokentältä ulos astuttaessa.

Lentolippujen hankkiminen Intiaan oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja uudet asiat tulevat tilalle. Elettiin maaliskuun loppua – onneksi kylmin ja pimein talvi oli jo takana, joten Suomeen oli hienoa palata. Ja eikun kesämökille saunomaan.

Posted in Uncategorized | 5 Comments

Intensiivinen Varanasi

Pyhän Gangesin varrella sijaitseva Varanasi on yksi maailman vanhimmista kaupungeista. Hindut uskovat etta kuolema Varanasissa takaa taivaspaikan, pois elaman ja kuoleman limbosta, joten paikkaa kutsutaankin kuolleiden kaupungiksi.
Heti ensimmäisen illan aikana ghateja (joen varrella olevat rappuset) pitkin talsiessani satuin paikalle polttoghatiin, jossa poltettiin ruumiita. Oli vähän jännä fiilis seurata palamisen etenemistä, kun kangaskääreiden alta paljastuu liekehtivä luuranko. Kun ruumis on palanut aikansa, otetaan tuhkat talteen ja heivataan ne Gangesin virtaan muinaisten rituaalien mukaisesti. Kuvaaminen alueella on kiellettyä.
Hampissa tapaamani Daniel kuvasi Varanasia sanoin “For me, Varanasi feels like India * 1000. Chaos, touts, colors, religious rituals, everything is to the max.” Voin itsekin allekirjoittaa kaupungin intensiivisyyden. Varanasissa oli sitkeimmät ja ärsyttävimmät tyrkyttäjät ja kaupittelijat mitä koko Intiassa tuli vastaan. Vartin kävelyn aikana saa kuulla valehtelematta 20 kertaa boat sir? hashish? what do you need sir? Kaupittelijoista, röyhkeimmät tulivat ensin kättelemään, eivätkä sitten meinanneet päästää kädestä irti vaan alkoivat hieromaan kättä ja tarjoamaan hierontapalveluita. Tähän kaikkeen tottuu jossain määrin. Kun reagoi tyrkyttäjiin vaan näyttämällä käsimerkillä “stop”, menee viesti parhaiten perille.
Sovittiin Amma ashramissa tapaamani ruotsalaisen Jennyn kanssa treffit Varanasiin. Herkällä Jennyllä meni muutamaan otteeseen pasmat sekaisin kaupungin kaaoksen keskellä. Kadut muistuttaa Venetsiaa kaikessa kapeudessaan, likaisuudessaan ja ihmispaljoudessaan. Täällä on vaan huomattavasti likaisempaa ja kujat on täynnä vesipuhveleita, lehmiä, koiria ja vuohia ja jälki on sen mukaista.
Varanasista tuli tehtyä myös päiväreissu Sanrathiin. Paikka on buddhalaisille pyhä, sillä juuri tässä paikassa Gautama Buddha jakoi ensimmäisen kerran oppiaan valaistumisensa jälkeen. Rauhallinen paikka Varanasin paikoitellen kaaottisen ja kaupallisen tunnelman sijaan.
Vietin Varanasissa Intian matkani viimeisen viikon. Hyviä puolia Varanasissa oli auringonnousujen seuraaminen Gangesin varrella, yleinen mielenkiintoinen intensiivinen elämänmeno ja kuoleman läsnäolosta johtuva erityislaatuinen hartaan pyhä ilmapiiri.
Olotila alkoi muuttumaan viimeisinä päivinä haikeaksi ja ajatukset alkoivat pyörimään kotosuomessa. Jennyllä ja mulla oli sattumoisin samana päivänä lennot New Delhistä kotimaihimme, joten hommattiin junaliput samaan yöjunaan kohti Delhiä.
Posted in Uncategorized | Leave a comment

Omganeshwar yllätti positiivisesti

Omganeshwar osoittautui miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi kyläksi, joten päätin asettua aloilleni viideksi päiväksi. Kyseessä on Om-merkin muotoinen saari, joka on monille hinduille pyhiinvaelluksen arvoinen paikka. Saaren molemmin puolin virtaa joki – erityisesti Narmada-joki on hinduille pyhä.

Omganeshwarissa on sopivassa suhteessa länkkäreitä, paikallisia asukeita ja pyhiinvaeltajia. Hostellissani majaili israelilaisia, itävaltalaisia, italialaisia, nepalilaisia, saksalaisia, australialaisia, venäläisiä… Intiassa reppureissajia on joka lähtöön.
Guesthoussini oli oikein miellyttävä, ja seuraa ei tarvinnut kauaa etsiä, kun tutustuimme paikkoihin. Pyhä saari on täynnä temppeleita ja ashrameita.

Omganeshwarin paikalliset asukit vaikuttivat hyvin köyhiltä. Millä lie tulevat toimeen, turistien ja pyhiinvaeltajien almuilla? Lapsia oli joka puolella aivan valtavasti, kuten koko Intiassa. Uutisten mukaan Intian väkiluku ylitti juuri 1,2 miljardin. Kun näki omin silmin kuinka valtavasti pikkupenskoja temmeltää ihan joka puolella Intiassa, ei ole vaikeaa laskea 1+1 (miljardia) ja ennustaa väkiluvun totaalista räjähtämistä tulevaisuudessa. Tämä on aivan valtava ongelma (jolle kukaan ei tunnu tekevän mitään, sillä kulttuuriin kuuluu perheen perustaminen alle 20-vuotiaina ja lapsikatraan hankkiminen) , sillä kaikki paikat ovat jo nyt ylikansoitettuja ja saastaisia.

No, jumalat tulevat ja seivaavat, joten asialle ei tarvitse itse tehdä mitään. (tuntuvat hindut ajattelevan?)

Omganeshwarissa tuunasin nahkasandaaleitani jopa kahteen kertaan peräkkäisinä päivinä, samalla kun minulle tarjottiin bidiä ja chaita nautittavaksi. Paikallisia yrittäjiä on mukavaa tukea.

Elettiin jo maaliskuuta ja viimeinen viikkoni Intiassa pyörähti käyntiin. Lämpötilat alkoivat tässä vaiheessa kohoamaan, ja monet kokeneet reppureissaajat pakkasivat reppunsa ja lähtivät kohti pohjoista, esimerkiksi Rishikeshiin, Punjabin alueelle, Nepaliin tai Himalajan lähistölle. Minä hommasin junalipun Varanasiin, viimeiseen etappiini ennen Delhiä.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Pune-Aurangabad-Sanchi-Indore

1650 kilometrin matka Mumbaita kohti meni yllättävän nopeasti ja mukavasti. Vietin suurimman osan aikaa vaunun yläosassa pedillä loikoillen. Alhaalla hyöri paikoitellen paljonkin porukkaa, mutta mulla oli oma tila, hyvää lukemista ja miniläppäri…

Ennen Mumbaihin saapumista mietin, etten oikeastaan halua yhteen maailman suurimmista kaupungeista puolikuntoisena (vatsa oli vähän sekaisin edelleen), joten hyppäsin kolme tuntia ennen Mumbaita poikkee junasta Punen asemalle. Kyseessä oli modernein Intiassa näkemäni kaupunki. Jengi pukeutuu kuin länkkärit ja MacDonaldsiin oli jonoa.

Vietin kaupungissa yhden yön ja läksin Aurangabadiin, josta on hyvä matkata läheisiin Elloran ja Ajantan unescokohteisiin, eli tuhansia vuosia vanhoihin buddhalaisiin, hindulaisiin ja jainilaisiin luolarakennelmiin. Aurangabadissa ei ollut mitään ihmeellistä, eikä Ellora ja Ajantakaan kauheasti säväyttäneet, sillä olo oli puolikuntoinen ja intialaisia turisteja oli enemmän kuin laki sallii. Jokainen halusi tietysti omia minulta muutaman minuutin haastattelutuokiota varten tai vaativat minua yhteiseen kuvaan. Vajaakuntoisena ei jaksanut olla kohtelias, joten täällä opin vaan tylysti näyttämään käsimerkillä että stop enkä jaksanut yleensä edes avata suutani. Tämä taito osoittautui hyödylliseksi myöhemmin Varanasissa.

Aurangabadista otin junan kohti pohjoista ja hyppäsin junasta melkein summanmutikassa pois Sanchissa, sillä minulla ei ollut paikkalippua ja juna alkoi täyttymään uhkaavasti.

Sanchi osoittautui oivalliseksi, rauhalliseksi (!) pikkukyläksi, josta oli parin kilometrin matka tuhansia vuosia vanhoille buddha-asutusalueen raunioille. Pyhä paikka, taas vaihteeksi.

Sanchissa yövyin pari yötä oikein mukavassa hostellissa, jonka omisti paikallinen perhe. Seuranani hostellissa oli noin 40-vuotias ranskalainen vanha hippi, joka oli korealaisen nuoren tytön kanssa reissussa matkalla pohjoiseen. He olivat tulleet juuri Gandhi-ashramista, missä tämä ehkä maailman rauhallisimman oloinen puutarhurimies mies oli ilmeisesti viettänyt useampia kuukausia vapaaehtoishommissa kukkienistutushommissa. Kaveri kertoili tarinoita Pakistanin ja Intian reissuistaan 70-luvulta ja suositteli lähtemään Omganeshwar nimiselle saarelle, joka oli suht lähellä.

Sanchissa tapasin myös Rafi Roshnanin, pikkuputiikin omistavan, musiikkia intohimoisesti harrastavan hepun, jonka kanssa juttelin Couch Surfingista. Autoin häntä profiilin muokkaamisessa ja hän kutsui minut luokseen yöksi, niin ei tarvinnut turhaan maksaa hostellille yöpymisestä. Rafi kokkaili hyvät pöperöt illalla.

Kun näytin läppäristäni kuvia viime kesältä Suomesta, niin kaveri rakastui ensisilmäykseltä yltiöpäisesti erääseen naispuoliseen tuttavaani🙂 Vakuuttelin hänelle kertovani Jennille terveiset, että Intiassa häntä odottaa hieno ja kunniallinen kashmirilainen mies. (vielä pari viikkoa reissun jälkeen sain Rafilta Facebookissa yksityisviestejä ja vuodatuksia, joissa hän vaati minua antamaan tytön yhteystiedot) Mukava ukko, ei siinä mitään.

Seuraavana päivänä otin bussin Indoren kautta Omganeshwariin.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Mitä Intiassa saa viidellä eurolla?

Pari päivää kestävän junamatkan aikana naputeltua…

Syksyllä pidättäydyin juomasta yhtäkään olutta Joensuun baareissa, sillä

i) 5 euroa oluesta on kohtuuton hinta missä vain

ii) Intiassa 5 euroa saattaa olla ostovoimaltaan jopa viisinkertainen

iii) kolmannen oluen jälkeen 5 euroa ei tunnu enää kohtuuttomalta hinnalta

Mitä Intiassa siis saa 5 eurolla?

Ravintolassa
– 30 kahvia / teetä tai
– Kolmen ruokalajin ateria, kuten: mineraalivesi, tomaattikeitto, pinaattisienilasagne ja hedelmäsalaatti hunajalla tai
– 5 kaljaa tai pari drinksua (alkoholin määrän voit itse määrittää ja hedelmät ovat tuorepuristettuja)


Mehut ja keitot ja jälkiruuat tekee yleensä sen euron, pääruoka on n. 2eur, halvimmillaan vatsan saa täyteen intialaisten suosimissa keep-it-simple lafkoissa 30 sentillä ja ruoka on maukasta. Syö-niin-paljon-kuin-haluat-thali on yleisin lounas, ja sitä intialaiset ravintolat tarjoavat pitkin päivää.


Hedelmät

Hinnat vaihtelevat sesonkikausien ja alueiden mukaan. Tammi-maaliskuussa hinnat ovat jotakuinkin tätä luokkaa, joskin tinkiminen kannattaa aina:

– 25 herkullista minibanaania 50c
– pari kiloa papaijaa 1e
– megalomaaninen vesimelooni 2e
– jokunen terttu viinirypäleitä 50c
– kaksi kookospähkinää 50c
– appelsiini 50c

Yöpyminen

Vaihtelee voimakkaasti sesonkikausien mukaan. Intiassa budjettimatkaaja selviää 1-5 eurolla per yö, riippuen omasta mukavuudenhalusta ja siitä, haluaako jakaa huoneensa toisen kanssa. Varkalassa helmikuussa turistien suosimassa kohteessa 5 eurolla saa oman siistin huoneen, jossa on parisänky ja oma lämmin suihku sekä vessa. Sijainti on pari sataa metriä meren rannasta. Hostellin katolla on kylmäkaappi ja keittiö.

Liikkuminen

– Isommassa kaupungissa kyyti vaikkapa bussiasemalle on euron luokkaa. Minimitaksa on noin 20 senttiä ja 5 eurolla päristelee helposti 20 kilometriä.
– 700 km junamatka tekee noin 5 e
– julkiset, hyvin verkottuneet bussit ovat puoli-ilmaisia ja eurolla saa huristaa vaikka koko päivän.

Vaatteet

– pari t-paitaa 5e
– kauluspaita 5e
– shortsit 5e
– 2 kpl völjyilyhousuja 5e
– ok laatuiset flipflopit 5e

Menopaluulennot Intiaan saa halvimmillaan 400-600 EUR hintaan ja 500 EUR riittää budjettimatkaajalle kuukaudeksi.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Madurai välietappina pohjoiseen

Reissasin bussilla Kanyakumarista ikivanhaan Maduraihin. Kyseessä on Tamil Nadun tärkeimpiä kaupunkeja, joka on hinduille erityisen merkityksekäs matkailukohde lukuisten mahtavien temppelien ja palatsikompleksien takia.

Itse kaupunki oli ahdas, likainen ja kaaottinen jo tutuksi tulleeseen Intialaiseen tyyliin, mutta palatsikompleksi oli vierailemisen arvoinen.

Hinduismiin liittyy lukematon määrä ikivanhoja tarinoita satoine jumalineen, tuhansista inkarnaatioista puhumattakaan. Tarinat ovat vieläkin vuonna 2011 täysimääräisesti osa intialaista elämänmenoa, ja suurin osa inkkareista tuntuu palvovan jumaluuksia. Hinduismi on läsnä kaikkialla.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Kanyakumari – eteläisintä Intiaa

Kanyakumari on paikka, missä kolme valtamerta kohtaa ja se on myös Intian eteläisin piste. Kuulemma paikka on päräyttävä täyden kuun aikaan. Saavuin sinne kaksi päivää täyden kuun jälkeen logististen ongelmien vuoksi, sillä koko Kerala oli sekaisin 10-päiväisistä festareista ja jäin jumiin Kovalemiin.

Kanyakumarissa sijaitsee Gandhin muistomerkki, joka on aika jännä. Ja pinkki.

Noin niin kuin muuten paikka oli ihan hirveä turistimesta, jonne en suosittele kenenkään ikinä eksyvän, ellei sitten välttämättä halua kertoa kavereilleen käyneensä Intian eteläisimmässä pisteessä.

Itselleni Kanyakumarissa vierailu sisälsi kuitenkin eräänlaisen tavoitteen saavuttamisen hienon tunteen. Olin matkustanut menestyksekkäästi aina Delhistä asti Intian eteläisimpään pisteeseen lähes päiväntasaajalle. Reissua oli kaksi kuukautta takana. Oli aika pysähtyä. Mitä sitten, kun eteläänkään ei voinut enää jatkaa?

Päätin lähteä kauas pohjoiseen ja buukkasin 1650 km junamatkan Maduraista Mumbaihin. Enää kuukausi jäljellä ennen lentoa Helsinkiin. Niin paljon nähtävää jäljellä!

Posted in Uncategorized | Leave a comment