Aivan jäätävän kylmä Ooty

Aamulla saavuttuani Paras -nimiseen vegeravintolaan aamupalalle sovittuun aikaan, ei treffien toista osapuolta, Duncania, näkynyt mailla halmeilla. Syötyäni en jäänyt asiaa sen koommin pureksimaan, vaan otin riksan bussiasemalle ja aloin selvittelemään kuinka Ootyyn pääsee.

Intiassahan siis kaikki mysteerit selviää kyselemällä, ja viimeistään silloin kun kolmas henkilö vastaa samalla tavalla, voit olla suhteellisen varma että nyt olet oikeilla jäljillä. Bussia odotellessa kävin mielenkiintoisen keskustelun erään nuoren, älykkään oloisen intialaisen kanssa. Kun kerroin elämäntilanteestani ja matkastani Intiaan, sekä siitä, kuinka mahtava tunne reissatessa on olla vapaa kuin taivaan lintu, kaveri loihi lausumaan ajatuksissaan, että intialaiset ovat kyllä rajoittunutta kansaa. En väittänyt vastaan. Yhteiskunta, kulttuuri ja perhe pitävät tarkkaan intialaiset ruodussa, eikä poikkeavaa käytöstä sallita. Etenkään naisilta.

Bussimatka Ootyyn oli rasittava, sillä istuin takapenkillä. Bussimatkat takapenkillä ovat aikamoisia koettelemuksia, sillä välillä sopivan töyssyn myötä (Intiankin teille viljellään raivostuttavia liikenteenhidastustöyssyjä!) perse saattaa irrota penkistä sen kymmenen senttiä ja olkapää iskeytyä johonkin koukkuun.

Näkymissä ei ollut valittamista.

Ooty sijaitsee noin 2300 metrin korkeudessa, mikä tarkoittaa sitä, että auringon laskettua lämpötilakin laskee huolella. Positiivisena puolella ilma oli todella raikasta, tuli mieleen Suomi joskus loppukevään aikaan.

Vatsani oli edelleen sitä mieltä, ettei halua sisuksiinsa muuta kuin hedelmiä. Söin myös säännöllisesti manteleita ja erilaisia pähkinöitä, sekä spirulinaa kapseleina, että elimistöni saisi ravinteita.

Onnistuin valitsemaan yöpaikkani harvinaisen huonosti, sillä huoneeni ikkunoita ei ollut mahdollista sulkea. Siellä siis veti. Lämpötila laski auringon kadottua maisemista johonkin alle kymmeneen, ja yöunien takaamiseksi keräsin kaikki mahdolliset viltit ja vaatteet päälleni, etten olisi jäätynyt kokonaan. Mullahan oli kengät siis jääneet Goalle uutena vuotena ja sukkia mulla ei ollut laisinkaan. Kun heräsin aamulla, hengitykseni huurusi ja lähdin huoneestani salamana ulos rinkkoineen kaikkineen etsimään parempaa huonetta, maksoi mitä maksoi.

Lopulta löysinkin hyvän paikan, joilla oli jopa tarjota lämmin suihku. Eikun vaan äkkiä nimet alle, rinkka huoneeseen ja kuumaan suihkuun. Suihkun jälkeen oli hienoa huomata auringon jo lämmittävän. Päivä meni käydessä läpi erilaisia turistinähtävyyksiä, joita en suosittele kenellekään.

Tätä tulta ei valvonut muuten kukaan. En käsitä, miksei Intiassa ole metsäpaloja, vaikka missään ei ikinä sada kuivaan aikaan, mutta nuotioita on joka kadun kulmassa, kun roskista täytyy päästä eroon.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s