Mysoressa kaikki ovat pilvessä

Hampissa vierahti viikko, aika jatkaa matkaa. Otin Hampista helmikuun ensimmäisenä päivänä bussin puolen tunnin päähän Hospetiin, josta on hyvät jatkoyhteydet eteenpäin. Olin ostanut aiemmin junalipun Mysoreen, joten eikun junaan ja Bangaloren (vaihto) kautta Mysoreen.

Junamatka oli miellyttävä, ihmisiä ei ollut liikaa ja makuupussissa oli mukavaa nukkua. Mainittakoon ovien puuttuminen junista ja illalla ja aamulla usein toistuvat chaaaai -huudot kun kaupittelijat myyvät teetä, kahvia ja pientä purtavaa pilkkahintaan. Kaiken kaikkiaan mukava kokemus ja junamatkustaminen on tosiaan halpaa kuin makkara.


Mysore on alle miljoonan hengen mukavan oloinen kaupunki jolla on pitkä historia ja vahva kulttuuri. Paikallisilla markkinoilla vierailu oli kokemisen arvoinen… Kaupan oli kaiken maailman vihannekset, mausteet, hedelmat ja lihatuotteet.

Varsinaisena Mysoren erikoisuutena kaupungissa tehdään itse suitsukkeet ja hajusteet ja pääsin pariinkin eri paikkaan sisälle katsomaan kuinka suitsukkeita valmistetaan. Mukaan sain ilmaisia näytteitä ja käsivarret saivat ainakin kymmenta eri hajustetta, kun halusivat haistattaa (ja myydä) kaiken maailman hajuja.

Kaupungin yksi ominaispiirre tuntui olevan se, että puolet kaupungista pössytteli pilveä täysin estoitta. Joka toisen riksakuskin silmät olivat johannesvirolaismaisesti puoliummessa ja punaiset. No, eipä tuo minua haitannut, leppoisaa väkeä kaiken kaikkiaan. Lehmät olivat saaneet ilmeisesti kurkumaa jalkoihinsa, sillä elukoitten jalat olivat usein kellertäviä.

Markkinoilta hankin vain vesimelonin, pari granaattiomenaa, banaaneita ja pari jattimaista mandariinia. Vatsa vihoitteli edelleen eikä ruokahalua oikein ollut muihin sapuskoihin kuin hedelmiin. Hedelmät olivat hyviä ja halpoja.

Markkinoiden lisäksi kerkesin pistäytyä kaupungin suurimmassa turistinähtävyydessä, Mysoren Palatsissa, joka ei Hampin jälkeen jaksanut hirveästi säväyttää. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kävelin kahdesta eri turvatarkastuksesta läpi ison linkkuveitsen kanssa. Ei mitään reaktiota.

Palatsin alueella käyskennellä tapasin Duncan -nimisen britin. Hengattiin pari tuntia ja sovittiin että tavataan aamupalan merkeissä Paras -nimisessä ravintolassa, josta jatketaan kohti etelää, Tamil Naduun Ooty hillstationille. Kyseessä on brittien siirtomaakautena perustama vilvoittelumesta parin kilometrin korkeudessa.
t. Yussif from England (paikalliset tulevat jostain puskista monta kertaa päivässä kysymään nimeäni ja aina kun vastaan Jussi from Finland, aina ne kääntävät nimeni Yussifiksi ja maani Englanniksi…

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s