Kollamissa sattuu ja tapahtuu

Ashramista tarpeeksi saatuani otin riksan läheiseen Kollamin kaupunkiin. Riksakuski oli mukava heppu, joka kertoi henkilökohtaisesta tragediastaan, kun vuonna 2004 zunami iski ja pyyhkäisi hänen talonsa levyksi. Samalla meni muutama läheinen ja kaikki maallinen omaisuus. Hyvin näytti kuitenkin ukko toipuneen. (oliko tarina totta vai ei, jääköön jokaisen oman harkinnan varaan…)

Kollam vaikutti suht tylsältä kaupungilta. Lähdin kuuden maissa hakemaan hedelmiä markkinoilta huoneeseeni ajatuksenani lukea kirjaa illan ratoksi. Paluumatkalla hostellini viereiseltä kadulta alkoi kuulumaan hirmuista mekkalaa: kovaäänisiä, rumpuja, älämölöä. Lähdin vaistomaisesti kulkemaan kohti rummutusta. Perille päästyäni paljastui kulkue, jossa tanssittiin ja soitettiin rumpuja. Kovaääniset pauhasivat ja mekaaninen Hanuman-jumala elehti rekan päällä.

Kun viisi jättimäistä elefanttia ilmestyi kuvaan, tajusin että nyt ollaan taas keskellä jotain spesiaalia tapahtumaa.

Paikallisten kanssa rupateltua kävi ilmi, että juuri nyt alkoi 10-päiväinen festivaali. Taas kävi tuuri. Seurailtiin Steve -nimisen irlantilaisen kaverin kanssa meininkiä…

Käveltiin kulkueen mukana ja rupateltiin paikallisten kanssa. Avajaisiin kuului 6 tuntia kestävä paraati läpi kaupungin, kohteena Durga-jumalattaren temppeli, kelle festivaali omistettiin.

Jossain vaiheessa hypättiin Stevenin kanssa Dubaissa työskentelevän intialaisen moottoripyörän kyytiin. Matkalla Durgatemppelille oli valmistettu koristeita ja valoja (kuin Suomessa jouluna) ja ihmiset odottelivat kulkueta saapuvaksi.

Päätemppelillä oli tanssiesityksiä ja kaikenlaista kalabaliikkia.

Saatiin otsaamme sandalwood-kukka -merkinnät ja dubai-ukko tarjosi vielä iltapalan katuruokalasta ja heitti meidät takaisin hostellille. Tarjosi puhelinnumeronsa ja olisi seuraavanakin päivänä halunnut näyttää meille paikkoja ja ties mitä. Tyypillistä täällä – ukko olisi varmaan adoptoinut meidät jos olisi voinut.

Koitimme Steven kanssa löytää klo 23 jälkeen paikkaa, mistä tilata pari huurteista kaiken tämän sulatteluun… Turha toivo. Kaikki paikat olivat menossa kiinni, eikä yksikään ravintoloitsija suostunut tarjoamaan edes chaita.  Ihme meininkiä, totesimme, ja lähdimme unille.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s